Äitipuolen rooli voi olla kova. Varsinkin, kun minua ei oikeastaan voi vielä laskea lähimainkaan äitipuoleksi, lapsethan eivät edes tiedä seurustelustamme.

Jonna on sairaalassa. Eilisiltaisen tapaturman jäljiltä ja kolmessa eri sairaalassa ravaamisen jälkeen tyttö on parhaillaan heräilemässä kolmatta tuntia kestäneestä leikkauksesta. Kaikki pitäisi olla nyt ihan hyvin, vaikka toipumisen tie onkin pitkä. Huoli on silti aivan suunnaton. Turhautuminen on valtava, kun mitään ei voi tehdä. A on luonnollisesti ollut sairaalassa ja onneksi tiedottanut aina tilanteen etenemisestä mahdollisuuksien mukaan. Joonas on ollut eilisillan mummilassa, mutta tänään mummilla oli muuta menoa. Niinpä minulla on nyt täällä neljä poikasta ja Joonas on ekaa kertaa meillä yökylässä. Ainakin toistaiseksi minua taitaa jännittää enemmän kuin poikaa.

A:n ex, Joonaksen äiti, suhtautui yllättäen hyvin siihen, että Joonas jää minun luokseni. Tiedän, että oman lapsensa antaminen toisen naisen hoidettavaksi on rankka paikka. Olenkin yrittänyt parhaani mukaan pysytellä taka-alalla ja olla puuttumatta kasvatuksellisiin asioihin millään muotoa. Minä voin olla vastuussa A:n lapsista, mutta vain hoitovastuussa. Kasvatusasiat eivät ainakaan tässä kohtaa kuulu minulle, vaikka olisin joistain asioista miten erimielinen hyvänsä.

Mielenkiinnolla odottelen, kuinka iltatoimet ja nukkumaanmeno sujuvat. Pitäkää peukkuja...