Vietimme vuodenvaihdetta kaveripariskunnan kanssa. Meillä oli melkoisen kiva ilta kera Twisterin, Aliaksen, Singstarin ja Buzzin. Jokunen rakettikin käytiin ampumassa ja booliakin saattoi huveta muutama lasillinen.

Alkoholi on ollut yksi suhteemme haaste. A on ollut melko hanakka tarttumaan pulloon. Absolutisti en ole itsekään, en, mutta minä jätän "korjaussarjan" väliin. A:lla korjaussarja keikahtaa kohtuullisen helposti virityssarjan puolelle, toisin sanoen ryyppy jää päälle.

Sinänsä minulle on aivan sama, mitä aikuinen ihminen elämällään tekee. Minulle ei kuitenkaan ole pätkääkään sama, mitä aikuinen ihminen tekee minun tai lasteni elämälle.

A:lla on rankat taustat. Ei rikostaustaa sentään, mutta runsaasti alkoholia ja hankalia ihmissuhteita, joita hän työstää terapiassa. En kuvittele pelastavani häntä ja antavani uutta suuntaa elämälle, se hänen on tehtävä itse. Se, mitä voin tehdä, on tukea, kuunnella, olla turvaverkkona. Jokaisella pitäisi olla joku, joka ottaa kiinni, jos putoaa.

Kävimme lauantaina ravintolassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja meillä oli mukava ilta. Romanttinen suorastaan ja minä kun en ole koskaan ymmärtänyt romantiikan päälle. Tässä oli kuitenkin ihana tunnelma. Kotimatkalla nappasimme extempore -ideana muutaman kaveri kyytiin ja lähdimme istumaan iltaa A:n kotiin. Oli oikein hauska ilta, joka venyi aamutunneille saakka.

Aamun A aloitti nappaamalla aamiaiseksi oluen jääkaapista. Sitten toisen. Sitten kolmannen. Jutut alkoivat mennä kohtuullisen huonon huumorin puolelle, puolin ja toisin. A ei todennäköisesti tajunnut loukkaavansa minua ja minä ***ttuuntuneena korjaamisesta piikittelin miestä oikein tosissani. Loppujenlopuksi päivän aikana hupeni vielä vajaa puolen litran Jägermeister ja sota oli valmis. Minä en voi mitenkään käsittää, miksi kukaan jatkaa edellisillan känniä seuraavanakin päivänä. Sille ei vain minun mielestäni ole olemassa mitään järkevää selitystä. Krapulan pelko on kenties huonoimmasta päästä. Jos krapula pelottaa, siihen on yksi varma ratkaisu: jättää sen ensimmäisenkin illan alkoholit kokonaan ottamatta. Jos ei kestä kännisiä kavereita selvinpäin, on seura todennäköisesti väärää.

Alennuin lyömään vyön alle. Otin esille vanhoja juttuja ja syyllistin oikein olan takaa kaikesta, mitä nyt suinkin keksin. Osa oikeutettua, suurin osa ei.

A ei ryyppää lasten aikana. Myöskään töistä hän ei ole koskaan jäänyt alkoholin takia pois. Ei jäänyt nytkään. Hieman näytti olevan hitahanlainen ylösnousemus miehellä aamutuimaan, mutta niin vain hän töihin lähti.

Iltapäivällä keskusteltiin pitkään. En minä voi häntä kiristää lopettamaan kohtuutonta juomista, mutta en sellaista aio jäädä katselemaankaan. Tässä taitaa taas olla A:n terapeutille ja A:lle itselleen töitä. Mies lupasi kyllä lopettaa korjaamisen ja minä haluan uskoa häntä. Varauksetta en sitä voi tehdä. Olen minä seurannut vierestä monituiset tyhjät lupaukset ja pettymykset. Mutta tilaisuuden voin antaa. On A:n asia, kuinka hän tilaisuutensa käyttää. Olen minäkin saanut häneltä asioita anteeksi. Isojakin asioita. Minä voin näyttää hänelle olevani sanojeni mittainen. Toivottavasti hän näyttää minulle saman.