Olemme seurustelleet Antin kanssa kohta vuoden. Käytännössä kaikki tuntemani vuoden seurustelleet aikuiset ovat hilanneet kamansa saman katon alle kyseisen ajan sisällä. Tiedän jokusen uusperhevirityksenkin, joka on lyöty kasaan nopeammalla aikatalulla. Silti minusta tuntuu, että tässä kiirehditään.

Nyt muuttoasia on kuitenkin nostettu tapetille ihan tosissaan. Sun kämppä vai mun kämppä? Vai joku ihan muu? Mitkä kamat säilytetään, mitkä täytyy heivata muualle? Miten lapset sijoitellaan? Viisi lasta yhdessä makuuhuoneessa ei kuulosta kovin houkuttelevalta ja riidattomalta ratkaisulta.

Antti asuu vanhassa, maalaisromanttisessa punaisessa mökissä, joka on toiminut aikanaan rengin tupana. Mökki on 1800-luvun alkupuolella rakennettu ja toki remontoitu sen jälkeen. Juokseva vesi ja sisävessa löytyy siis. Lämmitys on kuitenkin puulla, mikä on toisaalta ihanaa, toisaalta järkyttävän työlästä. Antti on kuitenkin kova tekemään töitä niin palkollisena kuin kotonakin. Lämmitys ei siis sinänsä ole mikään ongelma. Iso miinus sen sijaan on tiskikoneen puuttuminen. Minä vihaan tiskaamista ja ennemmin vaikka siivoan koko talon, kuin tartun tiskiharjaan. Antin taloa on myös mahdollista laajentaa yläkertaan, joten emme joutuisi asumaan aivan niin ahtaasti, kuin mihin olemme ehtineet jo tottua.

Todennäköisesti muutto on siis minun heiniäni -taas kerran. Muutin viimeksi helmikuussa ja kovin suunnatonta kiinnostusta ryhtyä hommaan uudelleen ei löydy. Lisäksi Antin talo laajennettunakin jää meille muutamassa vuodessa auttamattoman pieneksi, sillä lasten kasvaessa taitaa pesueen jakaminen kahteen huoneeseen olla turhan tiivis ratkaisu. Minusta on turha sanoa, että asuivat seitsenhenkiset perheet ennenkin kaksioissa. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Muuttoajankohtaa emme ole saaneet vielä päätettyä. Tässä kesän, syksyn kieppeillä, aikana, varmaan, ehkä...