Arttu: "Minä en tiedä Jeesuksesta mitään, niinkuin ei kukaan muukaan, eikä dinosauruksistakaan. Pupu on hypännyt reikään ja löysi porkkanan. Ja sitten susi söi hamsterin mutta susi ei syöny meidän hamsteria. Jeesus on aina ollut olemassa. Luin jo kaikki."

Arttu löysi jonkun vanhan paperipalan ja tärkeä ilme kasvoillaan ilmoitti lukevansa, mitä lapussa sanotaan. Ihan noin teksti ei mennyt oikeassa maailmassa, mutta väliäkö sillä. Poika on suunnattoman kiinnostunut lukemisesta ja viis siitä, jos kirjaimet eivät vielä kerro hänelle mitään. Katse tekstiin ja tarina omasta päästä. Ihan riittävää lukemista viisivuotiaalle.

Lapseni ovat tässä suhteessa erilaisia kuin minä itse. Opin lukemaan 4,5 -vuotiaana. Veljeni kysyi 3-vuotiaana, miksi tiskikoneen kyljessä lukee made, miksei hauki tai kuha. Äitini ihmetteli, että mistä poika tietää, mitä siinä lukee. Veljeni katsoi äitiäni hyvin hitaasti ja totesi lakonisesti: "No kai minä nyt lukea osaan."

Leevi on oppinut lukemaan hitaasti liu'uttamalla kevään aikana. Hän pystyy lukemaan yksittäisiä sanoja, mutta ei jaksa vielä jatkaa hommaa niin kauan, että lukeminen olisi lausetasoista. Uskon kyllä, että ekaluokan päästessä käyntiin poika saavuttaa ihan hyvän lukutaidon syys- tai viimeistään joululomaan mennessä. Eikä sillä, ei tässä kiire ole. Elän mielelläni vielä hetken maailmassa, jossa minun ei tarvitse selittää lapselleni, mitä keltaisen lehden lööpissä lukenut "isä ampui perheensä ja itsensä" oikein tarkoittaa.