Maalikauppaan! -Ja siitä se ajatus sitten lähti?

Oikeasti ajatus lähti kyllä siitä, että Antin talon edellinen asukas oli saanut mahtavan päähänpiston maalata seinät ihan karmean väriseksi. Jätän mainitsematta, mikä väri, koska siinä käy aina niin, että jollain lukemaan eksyneellä on juuri kyseisellä värillä sisustettu koti... Mutta omaa silmääni ei miellyttänyt pätkääkään, eikä sen paremmin Antinkaan.

Sinne maalikauppaan siis. 3/5 lapsista (eli ne minun...) kiipeilivät hyllyillä ja yrittivät parhaansa mukaan hajottaa paikkoja. Jonna seisoi vieressäni ja raportoi ominaiseen tyylinsä, kuka milloinkin tekee mitäkin pahaa. "Niko pistelee reikiä noihin telapakkauksiin." Yllättävämpää oli se, että koko sakin vilkkain Joonas istui hiljaa ja apaattisena paikallaan koko reissun ajan.

Maalit saatiin ostettua ja suunta kotiin, missä huomataan Joonaksen olevan tulikuuma. Kuume nyt sinänsä ei ole mikään "big deal", mutta Joonaksella on taipumus saada kuumekouristuksia. Äkkiä mukulalle panadolia niin paljon kuin painokilot suinkin sallivat, mehumuki kouraan ja jätkä lepäämään. Siinä sohvannurkassa pojan päivä kuluikin. Välillä heräsi juomaan, muuten aika tehokasta nukkumista.

Kolme vanhinta suuntasivat pihalle leikkimään ja Niko jäi sisälle lastenohjelmien pariin, kun aloitimme urakan aikuisten kesken. Kuka sanoi, ettei lapsen läsnäollessa voi tehdä mitään? Paikalla oli viisi, ei ongelmaa. Makuuhuone tuli maalatuksi ja loppujenlopuksi ovensuussa pällisteli x määrä uteliaita päitä ihailemassa työn etenemistä ja kokeilemassa, kuinka pitkälle rajana olleen kynnyksen yli voi hivuttaa mitäkin raajaa.

Joo, joku pedagogi (siis joku muu pedagogi kuin minä itse) voisi tietysti sanoa, että lapset työhön mukaan. Kenties pääsevätkin eteistä maalaamaan, mutta sen verran tylsä olen, että 7-, 6-, 5-, 4- ja 3-vuotiaiden kultapupujen työn jälki ei ehkä olisi korkeiden standardieni mukaista.

Iltapäivällä Arttu ilmoitti, että otsaan sattuu. Vaiva oli sama kuin Joonaksellakin: kuume nousussa. Tämä sälli oli kuumeesta huolimatta ihmeellisen pirteä ja valitti vähän väliä, että on tylsää, ei ole tekemistä, pitäisi päästä kaverille... Iltaa kohden taisi tauti sittenkin viedä voiton, koska nukkumaanmeno tapahtui kaikkien taiteensääntöjen vastaisesti: vapaaehtoisesti!