Otsikko viittaa ainoaan järkevään hellepäivän tekemiseen. Olimme uimarannalla. Viiden lapsen kanssa onnistuneen reissun takana on tiukka organisointi ja herkeämätön vahtiminen. Tällöin aikuisillakin on oikeasti ihan  mukava reissu.

Jonna ui suht hyvin: matkaa viitisen metriä, sukeltaa ja osaa kellua pitkähkön ajan. Tyttö on ilman muuta koko sakin rohkein vesipeto ja onneksi myös järkevin.

Leevi oppi uimaan viime viikolla. Matkaa tulee toistaiseksi korkeintaan metri ja naaman veteen laittaminen on hänestä inhottavaa. Hän on onneksi melko varovainen veden kanssa.

Joonas on veden kanssa melkoisen sinut. Silmiin roiskuminen ei tunnu haittaavan ja poika näyttää osaavan pysyä rannan matalassa päässä pulikoimassa.

Arttu on vedessä kenties varovaisin. Hän menee veteen kyllä mielellään, mutta hipsii hyvin äkkiä rannalle karkuun, jos leikki yltyy hänen mielestään liian riehakkaaksi.

Ja lopuksi *syvä huokaus* Niko. Kone käy, mutta kukaan ei ohjaa. Tarvitseeko selittää enempää...?

Antti ui lasten kanssa ja kävi mukuloiden riemuksi hyppäämässä muutamaan kertaan kolmen ja viiden metrin hyppytorneista. Itse jouduin tyytymään kahlailuun. Uiminen on toistaiseksi kiellettyjen puuhien listalla tulehdusriskin vuoksi. Hieman harmi, sillä vesi on kerrankin riittävän lämmintä minunkin standardeillani. Toivottavasti ehdin pulahtaa edes kerran loppukesän aikana. Siihen saakka saanen tyytyä rantavahdin hommaan ja pienten päiden laskemiseen. Yks, kaks, kol, nel, viis... Kaikki tallella!