Hassua. Tässä loppusyksyn ja alkuvuoden aikana on tuttavapiirissä hurjasti vauvoja tulossa. Mikähän merkillinen vauvabuumi nyt on menossa...? Toisaalta, nyt kun ollaan tässä kolmenkympin korvilla, lienee ihan luonnollista, että halutaan perustaa perhe ja jatkaa sukua.

Surullista on, kun tuttavapiirissä on myös jokunen, joka on halunnut, toivonut ja yrittänyt saada pientä perheenjäsentä jo pitkän aikaa. Tuntuu kovin epäreilulta, että meillä tämä kullanmuru sai alkunsa aivan "tilaamatta" ja toiset ovat joutuneet tekemään jo suorastaan töitä asian eteen, eikä siltikään mitään. Miksi toiset saavat tuosta vain kuusi lasta ja toiset eivät ensimmäistäkään, vaikka olisivat varmasti mitä rakastavammat vanhemmat? Ymmärrän, ettei meidän lapsilukumme ole toisilta pois. Miten mielelläni silti antaisin hedelmällisyyteni jonkun muun käytettäväksi, kun en enää itse sitä tarvitse. Minä olen saanut jo enemmän, kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa, enkä voi edes kuvitella, miten pahalta lapsettomuuden täytyy tuntua.

Päätin, että kun tämä muru syntyy, luovutan munasolujani. Ne näyttävät hedelmöittyvän helposti. Toivottavasti joku voi sillä tavoin saada kaipaamansa lapsen, jota ei muuten saanut.

Raskaus alkaa hiljalleen olla turvallisella puoliskolla. 26. viikko pyörähti tänään käyntiin ja vaikka Ötys onkin vielä kovin pikkuinen, tuo jokainen päivä hänelle lisää mahdollisuuksia selvitä kohdun ulkopuolella. Minulle on ollut aina tärkeää hakea näitä merkkipaaluja, vaikka kaikki lapseni ovat terveinä ja täysiaikaisina syntyneetkin. Ajattelen silti: Ötys on nyt viikon vanhempi, kuin tuttavani pikkukeskosena aikanaan syntynyt poika, joka selvisi ihan hienosti. Kohta on kilon raja ylitetty, siinä on yksi merkittävistä selviytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Hyvä ystäväni sai täysin terveenä syntyneen pojan viikolla 32, siihen ei ole enää kuin reilu viisi viikkoa.

Tällainen spekuloiminen on tietysti täysin turhaa. Yhtä hyvin voisin pelätä viikkoa 28, jolloin ystäväni vauva kuoli kohtuun. Tämä vain on minun tapani pysyä hommassa mukana.

Olemme seuranneet Antin kanssa myös erään nettisivun kautta raskauden viikottaista kulkua. Yllättävän paljon tapahtuu viikossa. Tällä hetkellä Ötys kuulee jo puheemme ja kehittää itselleen rasvakerrosta. Huikeaa, että hän on jo ihan oikea pieni ihminen!