Blogihiljaisuudesta voisi tietysti syyttää erästä pientä ihmistä, mutta todellisuudessa taidan olla vähän tällainen tuurikirjoittaja. Eli joskus tekstiä tulee, joskus ei.

13.1. perheemme kasvoi pienellä tytöllä. Synnytys käynnistyi aamulla vedenmenolla ja sitten se olikin menoa itse kullakin. Isommat järjesteltiin hoitoon ja kouluun ja suunta synnärille. Yhdeksän tuntia myöhemmin, oksitosiinin avittamana neiti Ötys, joka olkoon vastedes Elvi, saapui maailmaan. 3400g ja 48cm. Valtavasti hiuksia. Ihana, ihana vauva!

Antti aloitti isyysloman heti ja olemmekin nyt tutustuneet kaikessa rauhassa tähän pieneen ihmeeseemme. Vauva-arki on tavallaan tuttua ja silti kuitenkin aivan uutta. Näköjään se vain unohtuu. Ainakin se, että vauva tuntuu syövän koko ajan.

Elvi tuntuu olevan "unta ja nälkää" -osaston vauva. Eli nukkuu ja syö. Nyt kaksiviikkoisena hän jaksaa jo olla hieman pidemmänkin pätkän kerralla hereillä, olisiko tunnin mittainen pätkä ennätys tähän mennessä.

Sisarukset ovat ottaneet pikkusiskon ihanasti vastaan. Niko-parka itki ensimmäisenä iltana, ettei hänellä ole nyt äitiä, kun äiti on vauvan äiti. Paljon syliä, halia ja puhetta aiheesta ja poika vakuuttui, että äiti on edelleen hänenkin äitinsä.