Isosisarukset tykkäävät jutella vauvan kanssa. Elvikin on alkanut selvästi keskittyä ja hän kuuntelee sisarusten jutustelua mielellään. Tänä aamuna pysähdyin kuuntelemaan Arttua, joka kertoi Elville tarinaa Super-Elvistä. Pyrkimys oli napata mahdollisimman sanasta sanaan Artun tarina.

Minä ja äiti oltiin hakemassa hunajaa mehiläisiltä, mutta mehiläiset hyökkäsivät kimppuumme. Silloin tuli Super-Elvi tutti suussaan pelastamaan ja sanoi: "Senkin kahjonaamat, tulkaahan tänne hyökkäämään!" ja Elvi piiskasi kaikki ampiaiset kahtia miekallaan ja sitten kaikki ampiaiset menivät kahtia ja Super-Elvi liiskasi loput. Ja sitten tuli yö, kunnes metsästäjät tulivat varastamaan meidän kukat, kunnes Elvi näki ja sitten Super-Elvi lähetti tuttipyssyt matkaan ja ne räjähtivät heidän päällensä ja metsästä kuului PAM! Ja sitten kun kaikki pahikset olivat matkoissaan, Super-Elvi vei meidät retkelle paikkaan, jossa pahikset ei ole ja me rakensimme sinne talon. Ja sitten yöllä me järjestimme juhlat, Super-Elvin synttärit, ja juhlimme iltaan asti ja lopuksi kaikki menivät ulos ja ampuivat ilotulitusta!

Näitä Super-Elvi -tarinoita olen bongannut ennenkin, mutta nyt sattui ensimmäistä kertaa olemaan kynä ja paperia käsillä, että sain yhden muistiin. Yhteistä tarinoille on, että Super-Elvi tuntuu olevan valitettavan taisteluhenkinen, joskin hän selvästi on kuitenkin hyvisten puolella. Tarinat päättyvät joka kerta Super-Elvin syntymäpäiväjuhliin. Isosisaruksista on kammottavan epäreilua, että Elvin synttärit todella ovat vasta vuoden päästä, eikä hänen syntymänsä päivänä ollut juhlia eikä kakkua. Harmittavan tylsä äiti, kun ei pompannut synnytysjakkaralta leipomaan!