Eräs tuttavani mainitsi kerran, että hänestä on tyhmää esitellä netissä vaatteitaan tai tekeleitään. Siinä on kuulemma sellainen "omakehu haisee" -fiilis. Että "Katsokaa nyt, miten mä olen hyvä, kun osaan tällaista!"

Minusta on hauska selailla käsitöitä ja leipomuksia esitteleviä blogeja ja varastaa sitten ideat röyhkeästi omaan käyttöön. Osaan nimittäin kohtuullisesti toteuttaa ideoita, mutta valitettavasti pähkäilypuolella olen aivan urvelo. Toki alkuperäisen idean keksijä on kohteliasta mainita, jos esittelee omaa toteutustaan toisen ideoinnista.

Teen siis paljon käsitöitä. Nykyään enimmäkseen neuloen, koska puikot on helpompi ottaa esiin, kuin raahata vaatehuoneesta ompelukoneet, levittää kankaat ja systeemit ja lopuksi siivota koko röykkiö takaisin paikoilleen. Ennen ompelin kuitenkin hyvin ison osan lasteni vaatteista. Osan myös omistani.

Kuvan mekko on Myllymuksujen bambukankaasta ommeltu, muistaakseni kaavakin on samaiselta puljulta, Suuri Käsityö -lehdestä poimittu.

Peruscollegeja olen tehnyt vaikka kuinka paljon. Näihin ei taida olla edes mitään kaavaa, yleensä nappaan jonkun vaatteen kaapista ja sen avulla piirtelen sellaisen osviittaa antavan kaavan.

Tätä harrastin yhdessä vaiheessa paljonkin. Tuunausta siis. Muokkasin vanhoja vaatteita sopivaksi. Kuvan paita on alunperin aikuisten kokoa, mutta helma ja hihansuut olivat rikki. Kuva ja huppu säilyivät sellaisenaan, muokkamalla paidasta tuli Leeville sopiva.

Ompelemisen lisäksi tykkään kierrellä kirppareita. Nykyään osaan jo hillitä menoa, joskus ostokset saattoivat jo karata hieman käsistä. Vaikka saa kuinka halvalla, ei lapsella ehkä tarvitse olla kolmia talvikenkiä samalle talvelle. Yleensä ostan enemmän sellaisia fiilistelyvaatteita, kuin varsinaiseen tarpeeseen. Toki paras lopputulos on, jos molemmat ehdot täyttyvät. Oikeita tarpeita on loppujenlopuksi kuitenkin melko vähän, koska vaatteiden kierrättäminen jo ihan kotioloissa onnistuu melkoisen hyvin. Kun yhdelle pojalle jää jokin vaate pieneksi, sen voi siirtää suoraan kokoa pienemmän pojan kaappiin. Tällä logiikalla pojista vain Leevi saa yleensä uusia kamppeita. Nuoremmille tarttuu mukaan juuri niitä ihku-kriteerillä valittuja.

Elvillä on vauvanvaatteita enemmän, kuin tarpeeksi, koska en ollut hankkiutunut läheskään kaikista poikien vanhoista vaatteista eroon. Silti on ihanaa ostaa edes toisinaan joku söpöstelyvaate. Kuten tämä: