"Kuule äiti. Ulkona ei ole hirviöitä. Eikä rosvoja. Eikä myöskään Risto Räppääjää."

Niko sen totesi ja toi kyllä hyvin esille, mitä meillä luetaan, kuunnellaan ja katsellaan tässä kohtaa elämää. Kirjastosta lainattu Hassut, hurjat hirviöt osoittautui ehkä astetta liian pelottavaksi kokemukseksi veljessarjan nuorimmalle. Hirviöiden olemassaoloa on täytynyt varmistella aina toisinaan.

Iltasatuna on ollut Peppi Pitkätossun tarina, jossa rosvokset Kukkanen ja Jymy-Juntunen yrittävät jatkuvalla syötöllä pölliä Pepin kultarahat. Peppi kuitenkin johtaa kultarahataistoa 6-0.

Eikä mene päivääkään, ettei joku lapsista kärtä, saisiko katsoa Risto Räppääjää. Tiina ja Sinikka Nopolan kirjoista tehdyt elokuvat ovat kieltämättä kivoja, itsekin tykkään. Lapset digaavat hauskoja lauluja ja hassuja sutkautuksia, äiti ihastelee Martti Suosalon roolityötä.

Lainasin kirjastosta hirviöleffan lisäksi myös pari Risto Räppääjän seikkaikuista kertovaa kirjaa. Leevin lukeminen takkuaa aika kovasti edelleen ja harjoitusta tarvitaan. Arvelen kuitenkin kivan kirjan lukemisen motivoivan edes hiukan enemmän, kuin aapisen tankkaamisen. Oikeastaan pitäisi ehkä käydä ottamassa kopiosuurennos muutamasta sivusta ja askarrella tavuviivat väliin. Helpottaisi lukemista.

Jonna lukee huomattavasti sujuvammin, mutta matikka meinaa olla vaikeaa. Kymmenen yli menevät laskutoimitukset ovat välillä aivan ylitsepääsemätön juttu. Lukusuora ja laskuhelmet auttavat onneksi.

Hurjaa vauhtia on mennyt näiden pikkukoululaisten ensimmäinen opinahjovuosi. Leevi on ilmoittanut palaavansa ekaluokan jälkeen eskariin, koska siellä on hauskempaa. Jonna on auliisti suostuvainen siirtymään syksyllä toiselle luokalle. Uskon, että Leevikin joutuu kohtaamaan pettymyksen ja tallustamaan syksyn koittaessa edelleen koulun suuntaan. Arttu sen sijaan pääsee vihdoin ja viimein eskarilaiseksi. On sitä poika odottanutkin...

Nyt kuitenkin eletään vielä tätä kevättä ja tätä päivää. Antti täyttää tänään 35 vuotta, Elvi puolestaan saavuttaa 3 kuukauden korkean iän. Kovasti tuo tyttönen on kasvanut ja muuttunut. Juttua riittää, ihania hymyjä ja nauruja, viisaita katseita ja myös kiukkuisia komennuksia, jos kaikki ei ole niin kuin neiti haluaa. Käymme kotiosaston kanssa tiistaisin perhekerhossa ja torstaisin kirjaston satutunnilla. Muuten yritämme elää ilman säänneltyjä aikatauluja. Joskus on kotipäiviä, joskus mennään kaverille kyläilemään. Joskus saamme kavereita kylään, kuten eilen. Ystäväni kävi 7-viikkoisen tyttösensä kanssa moikkaamassa meitä. Elvi näytti välittömästi hurjan isolta. Ja äiti lähes nololta. Se hehkuttamani kirpparilöytö, oranssiraidallinen potkupuku, onkin äitiyspakkauksesta! Tämä selvisi, kun kaverin tytöllä oli samainen puku päällä. Minähän en ottanut pakkausta, kun vaatetta ynnä muuta kamaa on jo muutenkin liikaa. Kiva kuitenkin huomata, että pakkauksen sisältö on muuttunut noin iloisen väriseksi. Leevin aikana pakkauksesta löytyi lähinnä valkoisia vaatteita.

Minusta tämä puku on kuitenkin edelleen valloittavan ihana! Tänään taas heti aamusta suoraan pyykkinarulta tytön päälle!