Emme ole kadonneet mihinkään, remppa vain vie kaiken ajan. Remppa ja lapset.

Keittiö alkaa hiljalleen näyttää valmiilta, vetimet ja sokkelit enää! Jaa niin, joo, välitilalaatat. Tämä kaikki tuntuu silti tällä hetkellä aivan pikkujutulta. Keittiötä voi nyt käyttää, mikä tekee elämästä todella paljon helpompaa. Ei enää "äitien tekemää ruokaa" kertakäyttölautasilta. Ikinä!

Antilla on viimeinen työviikko ennen hoitovapaan alkamista. Minulla on viimeinen viikko hoitovapaata ennen töihinpaluuta. Palaan siis suoraan kesäkeskeytykselle, mutta kuitenkin. Jotenkin olen ajatellut syksyn ja opettamisen olevan kaukana, mutta hyvänen aika, eihän tässä ole enää kuin 11 viikkoa siihen. Jokainen, jolla on pieniä lapsia, tietää, että 11 viikkoa on hyvin lyhyt aika.

Suunnitelmissani on jatkaa Elvin imettämistä töihinpaluusta huolimatta. Tyttö on siinä vaiheessa 7-kuinen ja pärjännee työpäiväni ajan yhdellä pullo- tai nokkamukimaidolla. Ehdin hyvin imettää ennen töihinlähtöä ja heti töistä tultuani. Opettajana voin tehdä työpäiväni niin, että tulen kotiin heti oppituntien jälkeen ja hoidan paperi- ja valmisteluhommat kotosalla sitten illalla. Noin periaatteessa työpaikallaoloaikani ei koskaan ylitä kuutta tuntia. No, jos paikalle osuu joku opettaja, voi hän todeta samantien, että ei se ihan noin mene. Ei menekään. On yt-palaveria, vanhempainiltaa, suunnittelua, hojks- ja hops-päivityksiä, vanhempainvartteja, työpuheluita... Valtaosa päivistä on kuitenkin ainakin oman urani aikana ollut sellaisia, että olen voinut kantaa työt mukanani kotiin niin halutessani.

Nyt on kuitenkin turha stressata töistä. Minulla on vielä 11 viikkoa armonaikaa. Sehän on ihan pitkä aika.