Kotona hyvä, poissa paras vai miten se nyt menikään...?

Pakkasimme viime sunnuntaina koko sakin autoon ja huristelimme 360 kilometrin päähän lomailemaan. Hotelliasumista, kylpylöintiä, paikallisia nähtävyyksiä, uimarantaa ja ennen kaikkea valmis ruokapöytä kolme kertaa päivässä. Melkoista luksusta!

Lasten kanssa lomaileminen voi näköjään olla myös helppoa. Elviä lukuunottamatta koko sakki alkaa olla sen verran omatoimista, että aikuisten tarvitsee oikeastaan vain ohjeistaa. Kaikki suoriutuvat pukemisista ja riisumisista. Jokainen osaa lapata ruokaa suuhunsa itse. Kukin pystyy kantamaan omat uikkarinsa ja pyyhkeensä rantaan.

Uimarantailukaan ei ole enää niin tolkuton stressi. Jonna ja Leevi ovat oppineet uimaan. Arttu ja Joonas osaavat sukellella ja suunnata pintaa kohden tarvittaessa. Niko ei enää ole aivan päätön päästessään rantaan vaan pikemminkin varovainen. Elvi keskittyy vielä lähinnä päiväuniin puun varjossa. Vahtia toki pitää, tarkasti. Meno on kuitenkin huomattavasti turvallisemman näköistä, kuin vuosi sitten.

Eniten täytyy kyllä ihmetellä automatkaa. Siinä olisi ollut kaikki potentiaali katastrofiin. Pitkä matka, tylsistyneet lapset ja vauva. Elvi osoittautui kuitenkin aikamoiseksi autobabyksi. Yksi vaipanvaihto ja syöminen per matka, eikä mitään kitinöitä kuulunut. Erehdyksessä tuli laitettua yhdellä pätkällä Niko ja Joonas vierekkäin, mikä sai aikaan jo kahden kilometrin jälkeen raikuvaa huutoa, tönimistä ja nipistelyä. Seuraavalle etapille istumapaikkojen uudelleenorganisointi ja matka jatkui taas mukavasti. Jukka Parkkisen Karhukirjeitä Karvoselle saa kiitosta koko sakilta. Juho Milonoffin lukema äänikirja viihdytti oikein mallikkaasti sekä vanhempia (verokarhuäiti lähti mätkypäiville, kikati) että lapsia (Amalia-täti söi vahingossa kakkaa, kikati).

Viikon lomailun jälkeen sanoisin kuitenkin, että helmenharmaaseen arkeen on ihana palata. Pitää kiinni ruoka- ja unirytmeistä, pyöriä tutuissa nurkissa ja kokea turvallista tylsistymistä. Pienen juhlahetken voimin arki tuntuu taas oikein jaksettavalta.