Pakkaa autoon matkasänky, vaunut, peitto, unikaveri, ruokapurkkeja, korvikemaitoa, tuttipulloja, vaihtovaatteet, riepuja, velliä ja mitä vielä? Niin, vauva. Aja viiden minuutin matka ja pura koko röykkiö autosta.

Elvi oli ensimmäistä kertaa yökylässä, kun kävimme Antin kanssa saattamassa kaveripariskunnan avioliiton satamaan.

Elvi nukahti autoon matkalla mummolaan ja oli nukkunut tunnin verran. Herättyään hän söi ruuan ja mummo päätti lähteä vaunuilemaan kylälle ja näyttämään kaikille, että hänelläpä on yökylävauva. Sadan metrin vaunuilun jälkeen Elvi oli todennut, että vaunuilu on tyhmää ja aloittanut hirmuisen karjunnan, joka loppui vasta kun mummo nosti Elvin vaunuista syliin ja työnsi vaunuja yhdellä kädellä.

Mummolassa Elvi oli leikkinyt mummon ja vaarin kanssa, päässyt kylpemään ja simahtanut unille jo iltaseitsemältä. Unta oli riittänyt aamukuuteen ja maitopullollisen jälkeen vielä uudestaan puoli yhdeksään saakka. Kun soitin kymmeneltä, että voisimme tulla hakemaan tyttöä kotiin, oli puhelimen toisessa päässä mummo sitä mieltä, että malttakaa nyt edes pari tuntia, että hän ehtii edes vähän viettää aikaa tytön kanssa, kun tuo on muuten nukkunut käytännössä koko ajan.

Elvi pärjäsi siis hienosti, minulla ja Antilla oli hauskaa aikuisten juhlissa. Ihanaa oli kuitenkin hakea vauva kotiin ja sylitellä tiiviisti koko ilta. Puolivuotias tuntuu kasvavan heti, kun viettää hetken aikaa erossa, vaikka aikaa menikin alle 20 tuntia. En aikanaan raaskinut antaa Leeviä hoitoon kertaakaan, ennen kuin poika oli lähes 2-vuotias. Sittemmin olen huomannut, että lapsi ei mene rikki, vaikka viettäisikin illan jonkun muun kuin äidin kanssa. Pieni hetki erossa muistuttaa taas siitä, miten ihanaa on olla yhdessä.