Jos kirjoitan yhdestä, kai toisestakin.

Arttu on täsmälapsi. Lapsia ei tehdä, vaan saadaan. Artusta voi melkein sanoa, että hänet on ihmeellisen tuurin kautta saatu. Leevi oli himpun yli vuoden ikäinen ja olin palaamassa äitiyslomalta koulunpenkille. Iski vauvakuume. Totesin Kaitsulle, että jos vauva saisi alkunsa syys- tai lokakuussa, ehtisin käydä seuraavan opiskeluvuoden kokonaan loppuun ja jäädä sitten kesällä vauvalomalle ja gradua väsäämään. Ahaa-elämys syntyi syyskuun alussa. Arttu syntyi heinäkuussa. Aikamoinen kalenterivauva siis.

Arttu syntyi hillittömien helteiden aikaan. Muistan nauttineeni kesäyön viileydestä, kun kävelin öisen sairaalan pihan halki kohti synnytyvastaanoton ovea. Kaksi ja puoli tuntia ovesta astumisen jälkeen minulla oli Arttu sylissäni.

En ole koskaan uskonut horoskooppeihin millään lailla. Arttu kuitenkin istuu hillittömän hyvin kaikkiin kuulemiini kuvauksiin Leijona-merkkiin syntyneistä. Vahva, voimakastahtoinen ja silti lempeä tyyppi. Sinnikäs, päättäväinen ja luja.

Arttu on hyvin erilainen kuin veljensä. Suhteeni häneen on jollain tavalla kipeämpi kuin Leeviin ja Nikoon, joihin pystyn samaistumaan täysin. Leevi ja Niko ovat kumpikin sekä ulkonäöltään että luonteeltaan aivan kuten minä. Arttu muistuttaa isäänsä.

Kaitsu sanoi joskus, että häntä pelottaa välillä, tuleeko Artusta kovasti hänen kaltaisensa. Kaitsu ei ole kovin sosiaalinen (ja tämä oli nyt sellainen kaunis ilmaisu) ja hänen on läpi koko ikänsä ollut vaikea luoda ihmissuhteita. Arttu muistuttaa isäänsä monessa suhteessa, mutta sosiaaliset suhteet häneltä sujuvat. Onneksi.

Ensi syksynä alkaa koulu. Poika odottaa innolla. Hän on oppinut lukemaan tämän vuoden aikana ja lukee tällä hetkellä jo sujuvammin, kuin tokaluokkalainen Leevi. Leevi ei onneksi tästä tunnu harmistuvan. Hänen lahjakkuutensa on liikunnan puolella ja poika on oikein tyytyväinen siihen.

Äitiä meinaa vähän riipaista: vastahan ne olivat ihan pienenpieniä. Joko minulla on nyt kaksi koululaista?