Kahden kulttuurin liitto voi olla haastava. Pitäisi sulauttaa yhteen erilaisia perinteitä, toimintamalleja, arvoja ja ajatuksia. Kyllä, puhun nyt kulttuurieroista lastemme vuoroviikkokotien kanssa.

Helppo latoa tässä, mikä turhauttaa. Alkuviikko menee aina erityisesti Jonnan ja Joonaksen kanssa siinä, että muistellaan, miten meillä ollaan. Reput, vaatteet, hiuspompulat, lelut ynnä muut tuntuvat tipahtavan kädestä juuri siihen, missä mielenkiinto kohdistui muualle. Läksyjen tekeminen jää auttamatta kakkoseksi muille jutuille. Unirytmi on aivan riekaleina ensimmäisinä päivinä. En tiedä, mitä asioita Jäsen-M manaa mielessään, kun lapset palautuvat meiltä. Varmaan hänkin jotakin.

Kaikki mahdolliset artikkelit vuoroasumisesta korostavat, miten tärkeää on, että kummassakin kodissa on samanlaiset säännöt ja toimintamallit. En tiedä, miten meidän tapauksessamme pitäisi toimia, kun toinen ei halua keskustella mistään asiasta. Ja pakko myöntää, että minä en halua tulla vastaan asioissa, joita pidän ihan peruskasvatukseen kuuluvana: tavaroista huolehditaan. Velvoitteet (=läksyt) hoidetaan ennen huvittelua. Ruokapöydässä ei sikailla. Miksi nämä kuulostavat minusta aivan päivänselviltä asioilta?

Kaitsun kanssa olemme päässeet ihan hyvään yhteisymmärrykseen asioista. Tiedän, että lapset saavat katsoa hänen luonaan telkkaria enemmän kuin meillä, mutta en katso, että se on asia, mihin minun pitäisi puuttua. Eivät he siellä kuitenkaan ympäri vuorokauden telkkua tuijota. Yhteisesti sovittuja, molemmissa kodeissa päteviä sääntöjä ovat nukkumaanmeno- ja kotiintuloajat, läksyjen hoitaminen ennen kavereiden kanssa ulkoilua, ruokailutavat ja viikkoraha ja sen ehdot (Wilmassa, eli koulun poissaoloseurantajärjestelmässä ei saa olla kyseiseltä viikolta läksyunohdusmerkintöjä tai merkintöjä huonosta käytöksestä).

Miten, oi miten tässä kulttuurierossa pitäisi elää niin, etteivät lapset koe jokaisen siirtymisen yhteydessä jetlagia?

Ei tarvinne olla nero tajutakseen, mikä kaaos tulee, jos tämä määrä kenkiä on heitelty eteiseen miten sattuu... :D
(Kuva viime kesän lomareissulta Saarijärveltä)

Juhlapyhät ovat oikeastaan asia erikseen. En usko, että lapset kokevat huonona asiana, että eri kodeissa on hieman erilaiset juhlaperinteet. Toisessa kodissa käy joulupukki, toisessa tontut tuovat paketit kuusen alle. Toisessa kodissa pääsiäispupu piilottaa munia pääsiäisyönä, toisessa taas tipu käy munimassa hatusta sängyn viereen tehtyyn pesään. Toisessa kodissa käydään juhannuskokolla, toisessa tanssitaan salon ympärillä.

Aion olla häikäilemätön ja käyttää lapsiamme kotitieteellisen tutkimuksen aineistona. Haluaisin todella kuulla heidän näkemyksiään vuoroasumisesta, sen ongelmakohdista ja plussapuolista. Tätä varten pitää tietysti odottaa vielä sellainen kymmenisen vuotta. Pitkittäistutkimus siis.

En tiedä, mikä asumistilanteemme on siinä vaiheessa, kun lapset ovat teini-ikäisiä. He valitettavasti ovat sitä likipitäen yhtäaikaa. Sen tiedän, että viimeistään silloin on aivan ensiarvoisen tärkeää, että yhteisistä pelisäännöistä on sovittu. Voin jo kuvitella, miten sulopalleroinen kertoo äidilleen olevansa isällään ja isälleen sitten olevansa äidillään. Missä Isänmaan Toivo sitten iltaansa (yötään!) viettää, onkin jo kokonaan toinen asia.

Ystävälläni on 13-, 16- ja 17-vuotiaat vuoroviikkolapset. Lapset ovat saaneet itse päättää, missä ja miten haluavat asua, mutta heilläkin on tehty selväksi, että valitusta asumismallista pidetään sitten kiinni ja sitä muutetaan vain yhdessä alas istuen ja sopimalla. Toivon hartaasti, että meidän tilanteemme on teinivuosien koittaessa sellainen, että voimme antaa lasten valita asuinpaikkansa ja että me vanhemmat pystymme myös antamaan lapsille sellaisen turvallisuudentunteen, että he kokevat voivansa tehdä valinnan loukkaamatta ketään. Pidän aika epätodennäköisenä sitä, että teinit haluavat enää kulkea kahden kodin väliä viikottain. Mahdollistahan on toki sekin.

Olisi äärettömän mielenkiintoista kuulla kokemuksia heiltä, joilla on teiniksi tai ehkä jo aikuiseksi ehtineitä vuoroasujalapsia. Jos tunnet jonkun, vinkkaapa blogini! Olen halukas kuulemaan ajatuksia ja kokemuksia sekä tietysti myös näkemyksiä!