Sain varattua passihakemuksen jättämistä varten ajan sinne kauemman naapurikaupungin lupa-asiatoimistoon. Minulla loppuu perjantaisin opetus klo 12.45. ja ihanaisen kouluohjaajamme kanssa sain sovittua, että saan karata viisi minuuttia ennen oppituntien päättymistä ja hän jää lukemaan luokalle vielä pari lukua Karhukirjeitä. (Jukka Parkkinen: Karhukirjeitä Karvoselle. Suosittelen!)

Ampaisin pikanopeasti liikkeelle, rikoin hieman nopeusrajoituksia ajaessani töistä päiväkodille. Kipaisin umpiunessa olevan Elvin pienten ryhmästä ja jätin tylysti isommat nauttimaan subjektiivisesta hoito-oikeudesta. Rikoin taas hieman nopeusrajoituksia ja ehdin lupa-asiatoimistolle kolme minuuttia ennen varattua aikaani. Ei paha.

Pääsin luukulle, missä varsin iloisesti hymyilevä vastaanottovirkailjia pyysi tarvittavia asiakirjoja. Umpiväsynyt Elvi vääntyili sylissäni, eikä voinut lainkaan käsittää, miksi häntä riepotellaan pitkin maailmaa kesken makeiden päiväunien. Vanha passini, uudet kuvat ja Antin allekirjoittama lupapaperi Elvin passia varten oli laitettu jo edellisiltana kalenterin väliin ja laukkuun. Avaan kalenterin ja papereita ei näy missään. Salamannopea välähdys: aamupalaverissa otin kalenterin esiin ja sieltä putosi iso läjä papereita lattialle. Nostin pudonneet paperit pöydälle.

Selasin kalenterin välit uudelleen: ei missään. Sekä virkailijan että omaksi yllätyksekseni purskahdin hillittömään itkuun. Työpäivä oli ollut luvalla sanoen kamala ja toimistolle ehtiminen oli ollut työn ja tuskan takana. Stressi purkautui juuri siinä ja sillä hetkellä. Ystävällinen virkailija ojensi paperinenäliinan ja totesi, että voimmehan varata suoraan uuden ajan ja hän voi kirjata, että Elvi on todistettavasti olemassa ja häntä ei sentään tarvitsisi enää kuljettaa uusintareissuun mukaan. Totesi vielä, että häntä harmittaa ihan kauheasti puolestani.

Saimme varattua uuden ajan ja kun avasin kalenterini uudelleen, tapahtui uusi salamannopea välähdys: aamupalaverissa pudonneet paperit nostin kyllä pöydälle, mutta passiasiakirjat siirsin kalenterin takana olevaan taskuun. Siellähän ne olivat edelleen. Virkailjia pääsi todistamaan hillitöntä naurukohtausta. Elvikin lopetti vääntyilyn ja kitinän. Passihakemuksetkin saatiin tehtyä.

Jossain artikkelissa sanottiin, että stressi vaikuttaa ensimmäisenä muistiin. Olisikohan aika päästä jo lomalle?