Elvi on noin periaatteessa ihan terve. Paitsi ettei kakka pysy vaipassa edelleenkään. Suunnistin apteekkiin täydentämään Floridral-varaston. Sivumennen sanoen hieno (ja hienon hintainen!) tuote. Sikäli kun noista mitään ymmärrän. Verrattuna siihen toiseen ripulilääkkeeseen, jota lapsille on tungettu kurkusta alas väkisin, tämä on paljon inhimillisempi, jos kohta herkkua ei liene tämäkään. Vaan ainakaan tämä ei maistu suolavedelle. Vadelmaesanssin haju aiheuttaa terveelle aikuiselle pahoinvointia, mutta yksivuotias hörppii makeaa litkua ihan mielellään. Hyvä niin.

Kehtasin viedä pikkupotilaan valokuvaliikkeen kautta. Pikkukylällämme sellainen asia kuin passikuvan ottaminen vaatii autoilua 12 kilometrin päähän. Nyt kun olimme jo valmiiksi apteekkireissussa, napattiin kuva samalla keikalla. Pääsimme valokuvausliikkeeseen, jossa aloin kuoria tytöltä haalaria päältä huomatakseni, että prinsessa on liikkeellä veljensä vanhassa kollarissa. Tuli sinipaitainen otos. Ikään kuin sillä olisi mitään merkitystä. Valokuvaaja ihasteli reipasta poikajoukkiota (Arttu ja Niko kulkivat mukana) ja nauroi omalle stereotypiselle ajattelulleen, kun paljastin, että nuorimmainen on kyllä vaaleansinisestä paidastaan huolimatta neiti-ihminen. Eipä tuo mitään. Elvi saa liittyä samaan kerhoon Leevin ja Nikon kanssa: kummallakin komeilee passissa 1-vuotiaana otettu, pöllämystyneen näköinen kuva. Leevi-raukan passi vanhenee vasta vuonna 2014: hän kun ehti vielä saada kymmenen vuoden passin!

 

Niin, passi. Elvi tarvitsee moisen, koska lähdemme ensi kesänä käymään Kreikassa. Kokoonpano on tällä kertaa minä, Antti, Niko ja Elvi. Minähän kävin toissa kesänä Kreetalla Leevin ja Artun kanssa. Silloin sovimme, että seuraavalle reissulle Niko pääsee mukaan. Nyt sovimme, että seuraavaan reissuun lähtevät Jonna ja Joonas. Valitettavasti kaksi kunta-alan työntekijää ei pysty kustantamaan kahdeksanhenkistä porukkaa reissuun yhdellä kertaa.

Passin hankkiminen ei olekaan ihan niin yksinkertainen homma, kuin voisi kuvitella. Kylällämme ei ole kyseiseen hommaan vaadittavaa toimistoa. Naapurikaupungista toimisto löytyy, mutta sepä on auki vain perjantaisin klo 13-15. Seuraavassa kaupungissa toimisto on yhtenä päivänä viikossa avoinna peräti puoli viiteen. Häveten melkein toivon, että likka ripuloisi tänään vielä sen verran, että voisimme jättäytyä kotiin ja saisin hoidettua hakemuksen perille huomenna, kun nyt onnekkaasti sattuu olemaan se perjantai ja lupa-asiatoimisto auki. Muussa tapauksessa asian hoitaminen vaatisi joko palkatonta vapaata töistä tai hurjalla kiireellä kaahaamista vielä siihen seuraavaan kaupunkiin. Saapa nähdä.