Kesäloma! Ihanaa!

Lapset olivat melkoisen riemuissaan, kun aamulla ei tarvinnut lähteä kouluun eikä päiväkotiin. Leevi lähti aamulla pesiskouluun ja siellä oli kuulemma kivaa. Hyvä juttu. Pesiskoulu kesti kaksi ja puoli tuntia ja istuskelimme Artun, Nikon ja Elvin kanssa viimeiset puoli tuntia katselemassa. Tai ihan tarkkaan ottaen emme kyllä istuneet vaan juoksimme Elvin perässä. Neiti on nykyään aikamoinen tutkimusmatkalainen ja ihan täysin vahdittava sellainen.

Jonna ja Joonas ilmestyivät puolilta päivin äitiviikoltaan. Grillasimme takapihalla maisseja ja makkaroita ja ylipäätään koko päivä meni melkoisen mukavasti pihan puolella.

Leevin kanssa teimme visiitin erityispalveluyksikköön: Leevi on tehnyt keväällä hommia koulupsykologin kanssa ja nyt hänelle saatiin vihdoin ihan kirjallinen lausunto lukivaikeudesta. Hyvä, että saatiin. Diagnoosi oli arvattu jo kauan sitten ja nyt Leevillä on paljon paremmat mahdollisuudet saada koulussa tarvitsemaansa tukea. Ensi vuonna sitä tarvitaankin jo aika paljon, sillä enkun opiskelu alkaa. Leevi siirtyy syksyllä Jonnan kanssa samalle luokalle, mikä on varmaan ihan hyvä juttu. Onhan siinä tietysti aina riski, että heidän välilleen syntyy kilpailua, kun ovat samalla luokalla, mutta toisaalta heillä on kummallakin omat vahvuutensa, jotka ovat täysin eri osa-alueilla, joten tuskin he kovin hurjasti kilpasille ryhtyvät.

Jäsen M:kin jaksaa pitkästä aikaa hämmentää soppaa. Johan tässä onkin ollut jo ainakin puolisen vuotta aivan rauhallista. Eilen tuli soitto, että voisimmeko vaihtaa yhden viikon, kun hän saisi lomaa sellaiselle viikolle, kun lapset ovat meillä. Toki vaihdoimme. Olisihan nyt oikeasti aika tylyä kieltäytyä, kun toisella on yksi ainokainen viikko lomaa ja olisi aika tylsää sitten, jos ei saisi viettää sitä lastensa kanssa. Vaihdetaan vaan. Sen jälkeen onkin hyvä käydä pienoinen puhelinrumba jo lukkoon lyödyistä kesäsuunnitelmista sekä järjestellä muutamat kuljetusasiat ja työkeikat. Kaikki järjestyi kerrankin melko helposti. Olisi pitänyt arvata, että jossain on pakko mättää. Tänään tulikin sitten tekstari, että Jäsen M:n pomo oli luvannut, että loman voisi sittenkin pitää edellisellä viikolla, jolloin viikkoja ei tarvitsisikaan vaihtaa. Oma moka siinä mielessä, että tässä olisi pitänyt kyllä olla jo oppinut, että mitään muutoksia ei kannata tehdä. Ne eivät toimi koskaan. Esimerkkejä on kyllä useampia. Mutta olenko minä ilkeä äitipuoli, jos en halua tehdä taas uutta puhelinkierrosta, että "aprillia, palataanpa vanhaan suunnitelmaan". En voi olla ajattelematta, että eikö tällainen soutamis-huopaaminen anna jo meidän sakista sitten sellaisen kuvan, että mitään ei osata järjestää tai asioista päättää.

Voisin tietysti olla vain ilkeä vaimo ja sanoa Antille, että "Oma on eksäsi, hoida itse koko sotku."

Pitää kai ottaa vain viihteen kannalta. Onhan tässä taas saippuaoopperan ainekset!