Ensi sunnuntaina tähän aikaan lienemme juuri laskutuneet Kreetan maaperälle.

Lähestyvän loman kunniaksi olemme aloittaneet maitohappobakteeritankkauksen, vieneet apteekkiin tolkuttoman summan rahaa (lasten aurinkovoiteet, omat migreenilääkkeet, ripulilääkkeet, pamolit, ne maitohappobakteerit...) sekä tietysti ryhtneet tolkuttomaan pyykkirumbaan. Onhan nyt päivänselvää, että juuri ne vaatteet, mitä lomalle halutaan mukaan, makaavat pyykkikorissa alimmaisena. Lisäksi minulla on likipitäen neuroosi siitä, että lomalta pitää saada tulla täysin siistiin kotiin. Mikään ei tapa mukavan loman tuomaa kivaa tunnelmaa, kuin paluu kaaoksen keskelle.

Niko on jo kohtuullisen kokenut matkaaja. Hänellä on plakkarissa kaksi Kreikan reissua ja vaikka hän oli viimeisellä reissullaan vain kaksivuotias, väittää pikkumies kivenkovaan, että kyllä hän muistaa, millaista lentokoneessa on. Elvin kanssa ei ole vielä lennetty, joten jännityksellä odotamme, kuinka kovasti parhaillaan päällä oleva räkätauti vaikuttaa nousukiidossa neidin korviin. Toivottavasti ei kovin paljoa.

Itselleni Kreikka on ykköslomakohde. Olen ehtinyt käydä elämäni aikana Kreetalla kolmesti, Rodoksella, Samoksella kahdesti, Thassoksella, Santorinilla, Korfulla ja Pargassa. Suuntaamme taas kerran Kreetalle, ihan puhtaasti siitä syystä, että se oli edullisin kohde. Kreeta ei ihan välttämättä ole siellä suosikkilistani kärkipäässä, mutta toisaalta pikkulasten kanssa matkustaessa ei ole kauhean tärkeää, minne menee. Tai oikeastaan nimenomaan on:on fiksumpaa valita vähän isompi paikka, josta löytyy varmasti lääkäripalvelut myös englanniksi. Osaan auttavasti kreikkaa, mutta en niin hyvin, että kovin hääppöseen asiointiin kykenisin.

Pesukone siis hyrrää, kuivausrumpu hurisee, pyykkitelineet ovat jo täynnä, samoin oma pyykkinarumme. Seuraavaksi aletaan täyttää taloyhtiön pyykkinarua. Pieni toive on, että saisin vaihdettua lakanatkin vielä ennen lähtöä. Olisi ihana kellahtaa kotiin tultua puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan!