Elokuu.

Pitkänkin kesäloman päättyminen tuntuu aina haikealta. Toki on mahtavaa nähdä taas työkavereita ja oppilaita, puhumattakaan siitä jännitysmomentista, että työnkuvani muuttuu melko radikaalisti tänä syksynä. 

Uutta tässä syksyssä on sekin,että Arttu aloittaa koulun. Leevi ja Jonnakin siirtyvät kolmannelle luokalle eri koulurakennukseen, jota he kutsuvat "vaarin kouluksi" johtuen siitä, että isäni on opettajana kyseisessä koulussa. Joonaksesta tulee eskarilainen ja Nikokin siirtyy isojen ryhmään. 

Antin työt alkavat huomenna. Olen aistivinani lomaltapaluustressiä: mies on tolkuttoman huonotuulinen. Antilla on kieltämättä aika kurja tilanne, sillä hänen työpaikallaan on melko huono ilmapiiri työntekijöiden välillä. Työpaikkaa voi tietysti vaihtaa, mekin asumme kasvukseskuksessa, jossa alan töitä kyllä riittää, mutta melko huomionarvoista on sekin, että Antilla on nykyisessä työssä täydet lomat ja muutenkin kohtuulliset työsuhde-edut. Uudessa paikassa pitäisi kaikki kerryttää taas alusta uudelleen.

Vapaa-ajan menotkin tuntuvat kiristävän. Bändilläni on pari aika isoa keikkaa tulossa ja tästä johtuen harjoituksia useammin, kuin yleensä. Ei tunnu auttavan asiaa, että pystyn kyllä ottamaan ainakin osan lapsista treeneihin mukaan. En sitten tiedä, mikä sitten auttaisi, ellei treenien väliin jättäminen. Eilisilta tosin meni niin, että Antti pelasi puolitoista tuntia Wiitä. Sitäkö minun sitten pitäisi istua katselessa? Tää on vissiin taas näitä "miehet on Marsista, naiset Venuksesta" -sarjan juttuja.

Ehkä tämä tästä asettuu, kun arki alkaa rullata taas. Syksyä on piristämässä ainakin 1-vuotishääpäivä, jota varten minulla on (ainakin omasta mielestäni) tosi hauska juttu odottamassa. Siitä sitten lokakuussa!