Voi ukkonen, minkä teit.

Kuvien menettäminen ei ollut minulle suuri henkilökohtainen katastrofi, blogissani kun ei juurikaan kuvia ollutkaan. Harkitsen tässä kohtaa, jatkanko tästä taas ilman tunnistettavia kuvia: kyllähän anonymiteetti kärsii melko paljon, kun oma naama komeilee keskellä tekstisivua.

Mitäpä meille tässä kohtaa? Tylsä sanoa, mutta eipä oikeastaan ihmeempiä. Rakennettiin terassi, mikä oli toki ihan kunnollinen projekti. Katsotaan, saanko siitä jokusen kuvan tännekin.

Lomailimme koko porukalla Keski-Suomessa, muuten olemme pyörineet kokoelmalla kotinurkissa. Riittää sitä hommaa ja tekemistä tässäkin.

Niko lähti tänään mummon ja vaarin kanssa Korkeasaareen, hän sai retkipäivän synttärilahjaksi. Arttu, Leevi ja minä suuntasimmekin puolestamme uimarannalle, kun kerrankin sattui oikeasti lämmin päivä. Oli hassua huomata, että nämä kaksi herraa alkavat oikeasti olla jo aika isoja. Melkoisen helppoa on liikkuminen 9- ja 7-vuotiaiden poikien kanssa.

Ilta olikin hiljaisen puoleinen. Mummo kutsui kaikki pojat yökylään ja koska Jonna ja Joonas ovat äitinsä luona, jäi kotiin vain Elvi. Palkattiin sitten neiti kantoreppuun ja käytiin metsäkävelyllä. Kirjaimellisesti käytiin. Kymmenen minuutin jälkeen Elvi ilmoitti jokseenkin selkeästi, että kantorepun voisi toimittaa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Tyttö ei tosiaan viihdy repussa ollenkaan, mikä on kyllä harmi. Niko kanssa tein aikanaan pitkiä metsälenkkejä poika repussa kiikkuen. 

Onneksi ensi kesänä Elvikin kävelee jo jonkinmoisen matkan itsekin.