Ei selvinnyt Elvin ihottuman laatu. Enterorokkomaisia oli osa näpyistä, mutta muuten ei oireet istuneet taudinkuvaan lainkaan. Lopputulema oli, että jotain ihottumaa ja osa ihottumasta tulehtunut ja siitä ne vesikellomaiset rakkulat.

Verikokeita ja pissanäyte otettiin myös. Siinä olikin jännä homma, metsästää pissanäyte puolitoistavuotiaalta, jonka mielestä poltan idea on istua alas ja sanoa "pssss". Lääkäri soittaa vielä tänään tuloksista, mutta oli sitä mieltä, että koska kuumetta ei ole ja lapsi on aivan pirteä ja terveen oloinen, voi mennä päiväkotiin. Vietämme nyt kuitenkin ainakintämän päivän vielä kotona. Haluan kuulla labrat ensin ja varmistua, ettei neiti kuljeta päiväkotiin mitään kulkutautia. Viimeisetkin vesikellomaiset näpyt ovat kuitenkin jo kadonneet, joten eiköhän huomenna uskalleta aloittaa jo päiväkoti.

Niko on aivan innoissaan, kun päiväkoti alkaa kymmenen viikon loman jälkeen. Olemme käyneet jo (ennen Elvin sairastumista) päiväkodin pihalla leikkimässä, että palautuu lapsille mieleen, mistä on kyse. Niko vaihtaa tänä vuonna isojen ryhmään, jossa ovat siis eskarilaiset ja viisivuotiaat. Niko ja Joonas ovat siis näin ollen samassa ryhmässä. Toivottavasti eivät ota päiväkodissa yhteen yhtä rankasti, kuin kotona. Päiväkodissa heillä tosin on omat kaverinsa, ehkä he eivät niin kovasti edes hakeudu toistensa seuraan.

Joonas ystävystyi viime vuonna yhden eskaritytön kanssa, mikä oli todella loistava juttu. Harmi vain, että nyt tyttö on koulussa. Toivottavasti eskarista löytyy joku uusi kaveri. Joonaksen on ollut hieman vaikea luoda kaverisuhteita, sillä hän on hyvin vauhdikas ja aika impulsiivinen, eivätkä muut oikein tahdo pysyä perässä. Tilanteet kärjistyvät helposti niin, että kaveri ei pysy Joonaksen vauhdissa ja siitä sitä riitaa sitten tulee. Toistaiseksi on kuitenkin sujunut ihan hyvin. Eiköhän se siitä taas käynnisty.