Ryhdistäytyminen ei alkanut hyvin. Kirjoitin tekstin, mutta kun yritin liittää siihen kuvan, jymähti kone. Niin hävisi tekstikin sitten bittiavaruuteen. Otan opiksi: tällä kertaa tallennan ennen kuin yritän lisäillä mitään kuvatuksia.

Blogini on ollut aikalailla kuolemaa tekevässä tilassa. En oikeastaan edes tiedä, miksi.

Minulla oli vuosia sitten hyvin aktiivinen blogi, jota päivitin useita kertoja viikossa. Tarinoita lasten tempauksista, kuvia, mietteitä, linkkejä. Kun sitten erosin Kaitsusta, piti osa sukulaisistani paheksuttavana sitä, että kirjoitin erosta julkisesti omalla nimelläni. Silloin siirsin blogini salasanan taakse. Blogi eli tämän jälkeen vain muutaman kuukauden.

Tämä blogi syntyi halusta jatkaa bloggaamista anonyymisti. Anonymiteetti tarkoittaa sitä, että tunnistettavia kuvia ei voi laittaa, kuten myöskään kirjoittaa omalla nimellään. Olen ehkä turhautunut tähän. Kuvaton blogi on hieman ankea, mutta jos haluan pitää kuvat kasvottomina, täytyy kuvat ottaa aina vartavasten ja erikseen. Parhaat kuvat tulevat kuitenkin tilanteista ja yleensä aiemman blogini kanssa inspiroiduinkin kirjoittamaan nimenomaan kuvan kautta.

En voi kuitenkaan päättää omasta puolestani, että alkaisin tehdä tätä taas julkisesti. Kyseessä kun ei ole vain minä ja minun perheeni vaan kuvioon kuuluu myös sekä minun että Antin entiset puolisot. Olen melko varma, että kumpikaan eksistä ei halua olla omalla nimellään osana blogia, jossa kirjoituksista saattaa toisinaan kuvastua kirjoittajan erimielisyys itseään kohtaan. Vaikka en kirjotakaan mitään sellaista, minkä takana en voisi seistä myös omalla nimelläni, katson, että jokaisella asianosaisella tulee olla oikeus valita, antaako hän nimeään käytettäväksi julkisilla foorumeilla.

En kuitenkaan usko, että blogini kerää missään vaiheessa sellaista valtakunnallista julkisuutta, että kirjoitukseni lähtisivät tästä kovin laajalle. Niinpä jatkossa nähtäville voi tulla kuvia minusta, Antista ja omista lapsistani. Jonnan ja Joonaksen kuviin en katso minulla olevan julkaisuoikeutta ja vaikka tiedän, että Antti antaisi minulle kyllä luvan laittaa kuvia esille, tiedän myös sen, että Jäsen-M toivoisi varmasti, että kuvia ei laiteta.

Entinen blogini oli minulle voimaa-antava, kiva harrastus. Toivon, että pääsisin tämän blogin kautta uudelleen takaisin siihen mielentilaan ja blogini saisi minulta uuden mahdollisuuden. 

Otan tietoisen riskin. Tässä me olemme:

Antti <3 Liisa 1.10.2011

 

Leevin eka koulupäivä. (Okei, Leevi on jo tokalla, mutta minusta hän näyttää edelleen samalta).

 

Artun mielestä Elvin ristiäisissä oli näin kiinnostavaa.

 

Nikon syntymäpäivälahja: oikea ukulele.

 

 

Elvi 1-vuotias!