Ystävä kävi kylässä. Mielettömän ihanaa istua kahvipöydässä ja höpöttää jonninjoutavia. Luulin joskus nuorempana, että sitähän kotiäidit tekevät päivät pitkät. Vaikkei totuus sitten ollutkaan ihan sitä, niin kyllä minun kotiäitiyteeni kuului sitäkin.

Parin päivän pätkäsyysloman kunniaksi oli ostettu vähän herkkujakin kahvipöytään. Lapsetkin ovat selvästi olleet loman tarpeessa. Kokonainen viikkokin olisi kyllä kelvannut. Kuka lie keksinyt, että kaksi päivää breikkiä riittää. No ei riitä.

Vähän ollaan oltu tehokkaitakin. Lastenhuoneiden lelulaatikot on käyty läpi ja järjestelty lelut oikeisiin lootiin. Kumma, kun tahtovat väkisin siirtyä vääriin laatikoihin, vaikka laatikoissa kyllä lukee ihan selvästi, mitä mihinkin boksiin kuuluu.

Leevi ja Arttu pyöräilivät kahdestaan kauppaan ostamaan paristoja muutamaan autoon, joista oli ääni ja liike hyytynyt. Hassua, että ovat jo niin isoja. Ennen olisi pitänyt pukea koko porukka ja lähteä itse mukaan. Nyt voi antaa pari kolikkoa käteen ja käskeä ottamaan fillarit alle.

kaikkiaan tiadamme elää nyt niitä helppoja vuosia. Pikkukoululaiset ovat mahdottoman hauskoja. Osaavat jo vaikka mitä, pärjäävät hetken ilman vahtimista ja tulevat silti vielä syliin ja sanovat äitiä ihanaksi.

Vielä jos tulisi se Joku Muu ja siivoaisi tämän läävän...