Jos olisin valinnut toisin, soisi herätyskelloni aamuisin puoli tuntia myöhemmin. En aloittaisi aamua kuskaamalla junioreita päiväkotiin, vaan istuisin rauhassa syömässä aamiaista ja lukemassa lehteä. Kahvinkin voisin juoda ihan siinä kotosalla ja se olisi kuumaa ja tuoretta.

Valitsin näin, joten herätyskelloni piipittää kuudelta ja teen hurjan syöksyn päiväkodille ja sieltä suoraan työpaikalle. Aamiaisen teen jo edellisiltana jääkaappiin, sen ehtii haukata matkalla töihin. Kahvin juomisen olen älynnyt jättää työpaikalla tehtäväksi suoritteeksi. Yritin joskus keittää aamukahvia kotona, mutta useimmiten se kupillinen kahvia löytyi iltapäivällä jonkun hyllyn tai tason reunalta.

Jos olisin valinnut toisin, en käyttäisi jokaista iltapäivää ruuanvalmistukseen ja siivoamiseen. Söisin ehkä ulkona tai kenties kotona olisikin se kuuluisa Joku Muu, joka olisi loihtinut jotain herkullista ihan vain tehdäkseen minut iloiseksi.

Valitsin näin, joten ampaisen joka päivä sen saman päiväkodin kautta hakemassa junnut ja sen jälkeen seurustelen patojen ja kattiloiden kanssa. Kun ruoka on silkohapsien edessä, käyn keskustelun maistamisesta ja siitä, että täytyy osata syödä muutakin, kuin makaronia ja ketsuppia. Ja siitä, että jokainen lienee kykenevä viemään omat astiansa tiskikoneeseen.

Jos olisin valinnut toisin, viettäisin iltoja harrastusten ja ystävien parissa. Lähtisin extempore leffailtaan. Tai kahvilaan. Tai sienimetsään. 

Valitsin näin, joten vietän iltoja selittämällä kolmasluokkalaiselle että jos Leenalla on 80€ rahaa ja hän haluaa ostaa 119€ maksavan potkulaudan, on kyseessä miinuslasku, vaikka tehtävässä jälkimmäisenä mainittu luku onkin suurempi, kuin ensimmäinen luku. 

Jos olisin valinnut toisin, painaisin illalla pääni tyynyn, nukkuisin hyvin ja heräisin aamulla virkeänä.

Valitsin näin, joten nousen yöllä vaihtamaan pissalakanoita, hieromaan kasvukivuista särkeviä jalkoja, metsästämään kadonnutta tuttia tai lohduttamaan panajaisen säikäyttämää viisivuotiasta.


Tunnustan: olen lopun uupunut ison perheen kuvioon ja vastuuseen. Tämä on kai tabu. Äiti ei saa väsyä, eikä varsinkaan uusperheen äiti. Minähän valitsin tämän ihmssuhdesopan tietoisesti ja harkiten. Kukaan ei pimittänyt minulta tietoja työn määrästä. Ansiotyöhönsä uupunut määrätään sairaslomalle. Parisuhteeseensa väsynyt ohjataan perheneuvolaan. Lapsensa haasteellinen käytökseen turhautuneelle tarjotaan uusia eväitä kasvattamiseen.

Minä nautin ansiotyöstäni. Rakastan perhettäni yli kaiken. Mutta sateessa päiväkotiin juoksemista, aikaisia aamuja, kotitöitä, kurahousuja, pissalakanoita ja kadonnutta tuttia minä en rakasta.