Mitä mahtuu 36 viikkoon?

Loppukeväästä huomasin salamatkustajan olevan kyydissä. Hullua, miten aikuinen ihminen voi hämmentyä moisesta niin kovin. Kyllähän se oli tiedossa, kuinka niitä lapsia oikein tulee.

Kesä oli kuuma ja muistan lähinnä olleeni tappoväsynyt ja kammottavan huonovointinen. Antti matkusti Kanadaan, eteisistukka teki kiusaa.

Syksyllä jatkui työelämä. Tämänvuotinen luokkani vaati fyysistä työntekoa enemmän, kuin aiemmat porukkani ja huomasin melko nopeasti, että kroppa ei oikein meinaa kestää. Pää alkoi vihdoin olla mukana odotuksessa. Leevi ja Jonna aloittivat ekaluokan.

Marraskuun 9. jäin sairaslomalle jatkuvan supistelun ja kohdunkaulan lyhentymisen ja kohdunsuun avautumisen takia. Elämä siirtyi aikalailla kotiin ja villasukkatehdas käynnistyi.

Jouluun mennessä villasukkia oli tehtynä 11 paria. Lisäksi vauvalle haalari ja tumput, oma villapaita on vielä kesken.

Viikolla 34 kävimme kääntymässä synnärillä turhan tiheästi tulleiden, napakoiden supistusten takia. Saatiin vielä armojarrutus, koska synnytys ei kuitenkaan näyttänyt olevan käynnissä. Näillä viikoilla ei yleensä enää supistustenestolääkkeitä anneta, mutta kohdunsuun tilanne salli lääkitsemisen. Saadaan ainakin jokunen lisäviikko kasaan.

Tänään on tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan. Viikon päästä vauva on täysiaikainen ja periaatteessa valmis syntymään. Pakko myöntää, että olo alkaa olla sen verran tukala, että toive alkaa olla ennemmin himpun verran etuaikaan, kuin että menisi yli. Tilaus olisi 1.1.2011 klo 00.10.