Yhteiselomme alkaa virallisilla papereilla ylihuomenna. Todellisuudessa olemme asuneet poikien kanssa Antin luona nyt kuukauden päivät. Arki on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti, mutta nukkumaanmenojärjestelyt ovat presidentin valtiovierailun organisoimisen luokkaa.

Iltapala meni aluksi mentaliteetilla kuka mitäkin halusi. Melko nopeasti älysimme siirtyä tästä kahden vaihtoehdon malliin: "Haluatko muroja vai jugurttia ja leipää?" Nopeuttaa prosessia huomattavasti. Vähentää myös annoskateutta. Itse valittu iltapala saattoi nimittäin muuttua neljävuotiaan silmissä hyvin kehnoksi valinnaksi, kun viisivuotiaan lautaselle ilmestyi sittenkin jotain houkuttelevampaa.

Peseytymisosasto on kohtuullisen helppo. Jokaiselle oma hammasharja käteen ja jonon purku "tarkistusharjauksen" kautta. Sen sijaan pissalla käyminen tuntuu olevan ylivoimaisen hankalaa. Säännöllisesti joka ilta joku kömpii ilmoittamaan, että unohti käydä pissalla. Ketjureaktio on valmis: "Mäkään en muistanut!" "Mä en muista, muistinko mä!"

Tilarajoitteisista syistä meillä on vain yksi lastenhuone, joka käsittää hulvattoman lelumäärän lisäksi leveän parvisängyn ja sen alla vuodesohvan. Välttää tässä kohtaa elämää. Koko sakki on edelleen melko harvoin luonamme yötä ja tällöin jako 2+3 sujuu kohtuullisesti. Kaksi ylös, kolme alas. Tyttökirjoissa ja amerikkalaisissa elokuvissa tällainen sakki painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa suoloisesti tuhisten läpi yön jatkuvaan, häiriöttömään uneen. Valitettavasti tämä ei ole sen paremmin tyttökirja kuin jenkkileffakaan. Niko ja Leevi käkättävät ja villitsevät yleensä myös Joonaksen hommaan mukaan. Niko hiipii vähintään muutaman kerran valittamaan, että on jano. Arttu huutaa, koska muut metelöivät, eikä hän saa siksi unta. Artunkin käkätys kuuluu silti huoneesta, kun aikuinen on poistunut paikalta. Jonna on kohtuullisen hyvillä unenlahjoilla varustettu, lienee tullut isäänsä. Oli mekkala millainen hyvänsä, tyttö nappaa nallen kainaloon ja painaa päänsä tyynyyn. Ero tyttökirjoihin on siinä sievästi tuhisemisen osiossa. Jonna näkee ilmeisesti joka yö unta parkouraamisesta, sen verran kovasti neiti pyörii ja potkii unissaan.

Vaikka unille käyminen ei aivan mutkatonta olekaan, on toisaalta vanhemman fiilis aika hieno, kun koko sakki on sitten nukahtanut. Tai kolkannut toisensa. Siinä vaiheessa voi hyvällä mielellä istahtaa alas nauttimaan hieman kahdenkeskisestäkin... *haukotus*... seurasta... zzz zzz...