Uusi suhde on ihana. Sitä huomaa muuttuneensa taas teinitytöksi, kaikki kikatuttaa, punastuttaa ja rakas on mielessä koko ajan. Ei muista syödä, kun pussailu on tärkeämpää. Ei muista nukkua, kun... you know. ;D

Muutama asia tekee uuden suhteen aloittamisesta kuitenkin hieman vaivalloista. Tässä joitakin:

Se, mikä on aluksi söpö piirre, ei välttämättä olekaan enää vuosien päästä niin söpöä. Näiden piirteiden bongaaminen on aika hankalaa, kun on umpirakastunut ja nenän kaivaminenkin on "ihkua".

Ruumiintoiminnot. Vie aikansa, että uskaltaa käydä uuden kultsin kotona "kakkosella". Kaalin ja hernekeiton syömistä pitää vältellä viimeiseen asti. Ja apua, mitä jos piereskeleekin unissaan? Parempi olla nukkumatta ollenkaan!

Koskettaminen. Ai, tuo ei vissiin tykkääkään tästä, vaikka eksä tykkäsikin. Ja miksi hitossa se tekee noin, eikö se älyä, ettei tuo tunnu kivalta. Ja sanoakaan ei uskalla, jos se vaikka loukkaantuu...

Kumman vuoro olikaan tiskata? Aluksi kumpikin yrittää näyttää itsestään parhaita puolia. Jos kumpikin inhoaa tiskaamista, olisi järkevää sanoa se heti, eikä yrittää esittää kätevää emäntää/isäntää, joka kyllä hoitaa tiskit ihan nurkumatta. Muuten toinen luulee inhoavansa kyseistä hommaa enemmän kuin toinen ja voivansa sen varjolla luistaa tehtävästä. Mutta ei, eihän uudessa suhteessa voi sanoa ääneen olevansa oikeasti patalaiska, mukavuudenhaluinen sohvaperuna.

Onneksi ne ihanat puolet peittävät nuo hankalat osiot. Ainakin enimmäkseen. Ainakin vielä. Toivottavasti vielä kauan!