Meidän seurustelustamme tietävät noin jossain muodossa käytännössä kaikki tuttavat. Ainakin tiedetään yleisesti, että olemme tosi paljon tekemisissä keskenämme ja osumme aina samoihin "bileisiin" yhtäaikaa. Muutamalta ihmiseltä olemme jokseenkin määrätietoisesti salailleet suhdettamme tai ainakin jättäneet asioita kertomatta. Minun vanhempani, A:n vanhemmat, minun eksäni (joka on jatkossa blogissa koodilla X), A:n eksä. No, lapset tietysti. Ja sisaruksemme.

Kuten jo aiemmin olen maininnut, asumme pienenpienellä kyläpahasella. Meidän molempien vanhemmat ja molempien eksät asuvat täällä myös. Lienee siis sanomattakin selvää, ettei täällä pysy mikään salassa. Tiedän, että vanhempani tietävät meistä. Silti asiasta ei juurikaan puhuta. Tuossa päivänä eräänä juttelin esikoiseni asioista äitini kanssa ja hän ikäänkuin sivulauseessa mainitsi, että kuinkahan paljon suhteeni A:n kanssa vaikuttaa lasteni elämään. No, ei vaikuta, lapset pidetään erossa tästä. Sekä äitini että isäni ovat olleet melko tolaltaan eroni vuoksi ja ymmärrän kyllä, että siitä on melko vähänlaisesti aikaa. Sekä äitini että isäni ovat sanoneet, että eivät aio puuttua minun elämääni ja omiin valintoihini, mutta erityisesti äitini osoittaa kyllä melko selvästi, että valintani ovat hänen mielestään vääriä.

Kyse ei ole missään nimessä siitä, ettäkö häpeilisin suhdettani A:han. Kyse on siitä, että tiedän tämänhetkisen tilanteen aiheuttavan mielipahaa ihmisille, jotka ovat täysin ulkopuolisia asiaan. Siksi en haluaisi provosoida. Minulla on typeräntyperä tapa yrittää olla aina kovasti mieliksi kaikille. Eihän sellainen ole mahdollista, tiedän. Kun kumartaa toisaalle, pyllistää toisaalle. Ja kun sitten yrittää silti epätoivoisesti kumartaa joka suuntaan, on lopputuloksena kummallinen sekametelisoppa, jossa on todennäköisesti enemmän häviäjiä kuin voittajia.

X:n suhteen kuvio on erityisen mutkikas siksi, että A on siis paitsi minun pitkäaikainen ystäväni, myös hänen kaverinsa. Itseasiassa X ja A ovat olleet hyvät kaverit jo kauan ennen kuin minä olen tullut kuvioon mukaan. Nämä kaksi ovat olleet uskomattoman aikuisia asian suhteen ja keskustelleet asiasta keskenään. Syksyn aikana vain onkin sitten tapahtunut yhtä ja toista, mikä on sekoittanut alkuun selkeähköä palettia. Siitä sitten joskus toiste.

Junnaamme siis lähtöpisteessä. Asiat etenevät, mutta eivät sitten kuitenkaan etene. Toisaalta, ei tässä ole eletty tätä suhdetta kuin kuukausia. Miksi sitä vain on niin kärsimätön?