Joulumaailmamme on tänä vuonna metsäteemalla.

En muista tarkkaan, mistä tämä perinne on saanut alkunsa. Joka vuosi olemme kuitenkin rakentaneet piparkakkumaailman joulun odotuksen siivittäjäksi. Joka vuosi homma tuntuu menevän enemmän ja enemmän överiksi. Viime vuonna keskeisellä paikalla oli iso kirkkorakennus ja ympärillä pieniä taloja (=kylä). Kirkko valitettavasti koki porvoolaisen kohtalon ja menetti kattonsa ennen jouluaattoa. Onneksi ei sentään tulipalossa.

Joulumaailmaa kootaan aina pikkuhiljaa joulukuun aikana ja jouluaattona se on sitten syöty. Uskomattoman hyvin lapset malttavat antaa piparien ja jopa karkkien olla paikoillaan. Yksi hirvi joutui metsästetyksi tänä vuonna, mutta sekin oli silkka vahinko, kun Jonna ihaili piparkakkumaailmaa hieman liian läheltä ja tuuppasi hirven nurin.

Huomaan uppoutuvani itse joulunodotukseen joka vuosi enemmän. Vielä muutama vuosi sitten suhteeni joukuun oli enemmän sellainen Grinch-tyylinen: en voinut sietää sitä kaikkea hössötystä ja hässäkkää joulun ympärillä. Hässäkästä en piittaa edelleenkään, mutta jotain kertoo se, että meille on alkanut ilmestyä kaikenlaista rekvisiittaa, kuten jouluvalot, punaiset verhot ja pöytäliina, ovikranssi...

Tänä iltana on ohjelmassa Kauneimmat joululaulut. Siihen tosin on syynä se, että yhtyeemme on esiintymässä kyseisessä tilaisuudessa. Yleisöpenkkiin en ole vielä valmis istumaan. Johonkin hyvään joulukonserttiin sen sijaan voisin kuvitella jo menevänikin!